"Otetaan mitä on" - Käsityöt poikkeusaikojen selviytymiskeinona

Ihmisten arki on mullistunut koronapandemian myötä. Rajoitusten, epävarmuuden ja ennakoimattomuuden mukanaan tuomat uudet sävyt kertovat meidän elävän poikkeuksellista aikaa. Vaikka olosuhteet eivät ole rinnastettavissa sota-aikaan, liittyy näihin ajanjaksoihin kuitenkin samankaltaisuuksia ihmisten kokemusmaailmassa ja toiminnassa.

Käsitöiden tekeminen on lisääntynyt molempien kriisiaikojen myötä. Vaikka syyt tekemiseen tapahtuvat eri lähtökohdista, korostuvat käsitöissä luovien ratkaisujen etsiminen, kodeista löytyvien materiaalien käyttö sekä ilo omilla käsillä aikaansaatujen tuotteiden valmistumisesta.

Koronarajoituksista johtuva pakkokotoilu on saanut monet siivoamaan kaappeja ja varastoja. Lankojen ja kankaiden lisäksi kodeista on löytynyt sopivaa ajankohtaa odottaneita keskeneräisiä käsitöitä. Omista kätketyistä aarteista on iloittu ja ne ovat innoittaneet tarttumaan käsillä tekemiseen pitkänkin tauon jälkeen. Aistinvaraisuus, materiaalin tuntu ja hienovaraiset värisävyt eivät välity verkkokauppojen tarjontaa selatessa samalla tavoin. Itseltä löytyvien materiaalien ja jopa roskiksi luokiteltujen aineisten käyttäminen on myös taloudellinen ja ekologinen valinta. Korona-aika on nostanut esiin uusia kysymyksiä ihmisten toiminnan vaikutuksista elinympäristöön. Niin ikään kestävän kehityksen näkökulma on yhä useamman valinnoissa mukana. Ostamisen välttäminen on arvovalinta ja mahdollisuus vaikuttaa tärkeäksi koettuihin tavoitteisiin. Lankahamstereiden suuri ajankohtainen kysymys kuuluukin: "Loppuvatko langat vai korona ensin?"

Sota- ja pula-aikoina materiaaleja säännösteltiin keskusjohtoisesti, eikä ostaminen ollut vaihtoehto. Käsitöiden valmistuksessa näitä kahta ajanjaksoa yhdistävä tekijä on materiaali tuotteen suunnittelun lähtökohtana. Lankoja ja kankaita kääntelemällä, koskettelemalla ja katsomalla alkaa hahmottua idea siitä, minkälaiseen tuotteeseen juuri tämä materiaali taipuu ja millaisen lopputuloksen se kutsuu tekemään. Pula-aikana langanpätkät käytettiin kirjoneuleiden kuviointiin, jotka sommiteltiin työn edetessä omaa silmää miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Kirjoneuleista kerrottiinkin hieman hymyssä suin tulleen olosuhteiden vuoksi muotia. Korona-ajan yhdeksi käsityöharrastajien hittituotteeksi on noussut niin ikään huumorilla höystetty, jämälangoista neulottu pyllytin.

Sota-aikana käsityötä sovellettiin luovalla tavalla. Tarpeellisia taitoja, kuten sukan kantapään neulomista, opetettiin muille yhteisissä illanvietoissa. Kantapään mallia käytettiin muissakin tarpeellisissa neuletuotteissa, kuten kypäränalusmyssyssä. Ehkä hieman yllättäen myös korona-aikana moni on lisääntyneen vapaa-ajan myötä halunnut opetella juuri villasukan neulomista. Digiaika on mahdollistanut ohjeiden seuraamisen ja neulonnan erikoistaitojen opettelun ilman fyysisiä tapaamisia. Kuten sota-aikana rintamamiehille valmistettuihin asusteisiin neulottiin rakkautta, neulotaan sitä nyt läheisille, joita ei rajoitusten vuoksi päästä tapaamaan.

Poikkeusaikoja yhdistävät myös vaihtoehdottomuuden kokemukset sekä halu tehdä hyödyllisiä käsitöitä. Talvisodan pakkasten aikana rintamamiehille neulottiin asusteita oman jaksamisen äärirajoilla. Koronakaranteenissa käsitöiden tekeminen auttaa puolestaan jaksamaan henkisesti. Uutisten aiheuttama, koko kehossa tuntunut ahdistus on mahdollista purkaa levottomien käsien kautta käsitöihin.

Poikkeusaikoina moni pysähtyy pohtimaan oman elämän ja perheen historiaa sekä tallentamaan havaintoja käsillä olevasta erikoisesta ajasta. Muisteluun ja tallentamiseen ei välttämättä tarvita puhuttuja tai kirjoitettuja sanoja. Käsityön tekijöille erilaiset kokemukset avautuvat, muokkautuvat ja tarkentuvat tekoprosessissa, joka kiteytyy valmiissa työssä. Suvussa kulkeneille kapiopitseille keksitään uutta käyttöä, omaa pukeutumisen historiaa tallennetaan tilkkutäkkiin ja korona-ajan herättämiä tunteita ja ajankuvaa kirjotaan tauluihin. Uudenlaisten ratkaisujen löytäminen ja omien taitojen kartuttaminen valavat uskoa siihen, että paremmat ajat ovat edessä ja vaikeuksista selvitään.

Anna Rauhala
Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto

Lähteet:

Suomen käsityön museo 2020: Pandemian aikaiset käsityökokemukset. https://koronakasityo.muistele.fi/muistot/

Rauhala, Anna 2019: Neulonnan taito. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys.

 

14.12.2020

Aikaisempia blogeja:

23.04.2021Megabileet ja kivat kemut
24.02.2021Seurasaaren pikkulinnut
14.12.2020"Otetaan mitä on" - Käsityöt poikkeusaikojen selviytymiskeinona
17.08.2020"Älykkäitä tyttöjä maalla ja kaupungissa"
11.06.2020Kosketuspintoja
13.02.2020Raittiusaatteesta Juhannusvalkeille
03.10.2019Kansatieteen vaikuttavuudesta
05.07.2019Työharjoitteluni Seurasaaressa
25.06.2019Kansalaistottelemattomuutta
03.06.2019Seurasaarisäätiöllä talkoolaisena
21.05.2019Aloittaisinko kyykän peluun?
20.03.2019Kulttuurin tuli

Yhteistyössä


Seurasaarisäätiö, Huvila 3, Seurasaari, 00250 Helsinki
toimisto(at)seurasaarisaatio.fi
+358 (0)40 649 3040

© 2021 Seurasaarisäätiö
Powered by: NettiSite