Seurasaarisäätiöllä talkoolaisena

Soitinrakennusta, soitintestailua ja rekvisiittaprojekteja - Työskentelytila antaa mahdollisuuden käsitöille, luovuudelle ja hienoille kohtaamisille!

Olin esiintymässä elokuussa 2017 Seurasaari Soi! -festivaalilla Emmi Kuittinen & Ikuisen Ikävän Orkesteri -ryhmällä (https://kirsivinkki.wordpress.com/mita/emmi-kuittinen-ikuisen-ikavan-orkesteri/). Toteutimme yhtyeemme kanssa kolmiosaisen Kuolinriitti-esityksen Seurasaaren ulkomuseossa. Esitys käsitteli karjalaisia kuolinrituaaleja, hetkiä kuolemasta haudanlaskuun, ja esityksen kantavana teemana olivat itkuvirret. Toimin esityksessä muusikkona, mutta projektin työryhmässä myös rekvisiitansuunnittelijana ja -toteuttajana - rakensin esitykseen muun muassa avokantisen puuarkun.

Seurasaarisäätiön toiminnanjohtaja Aila Nieminen, joka oli aktiivisesti läsnä tapahtumassa, kysyi esityksemme jälkeen, kuka ryhmästä onkaan tämä arkuntekijä. Ilmoittauduin, ja kerroin puualan artesaanin koulutuksestani. Aila mainitsi mahdollisuudesta työtilan käyttöön Seurasaarisäätiön alaisesta rakennuksesta, Seurasaaren eteläkärjestä. Mikä onnenpotku tämä olikaan! Toimin päätoimisesti instrumenttiopettajana musiikkiopistoissa opettaen, esiintyvänä freelance-muusikkona, kaikenlaisia freelance-töitä tekevänä sekatyöläisenä sekä käsityöläisenä. Käsitöille ei ollut tässä kohtaa elämässäni oikein muuta mahdollisuutta kuin rakkaana vapaa-ajanharrasteena mökillä, kotona keittiön pöydän ääressä sekä toisinaan työpaikallani Sibelius-Akatemian soitinverstaalla. Erilaisiin esiintymistarkoituksiin on ollut tarvetta rakennella ja askarrella asioita, lisäksi innostus kansansoitinten rakentamiseen oli puraissut!

Yhdessä kollegani Samuli Karjalaisen kanssa saimme Seurasaarisäätiön työtilan käyttöömme kevättalvella 2018 tilan vapautuessa edelliseltä käyttäjältä. Samuli on innostunut oppimaan rakentamaan erityisesti tulppakanavamallisia kansanomaisia huiluja puusta. Itse olen kokeillut rakentaa jouhikkoja ja kansanomaisia puhaltimia, korjailla ja tuunailla soittimia sekä suunnitella ja valmistaa erilaisia esityksiä varten rekvisiitaksi tarkoitettuja käsityöprojekteja. En ole soitinrakentaja-ammattilainen, vaan tekeminen etenee harrastuksena käymieni kurssien ja itseopiskelun kautta. Verstaalla toteutettavat projektit ovat ihana lisä ja erityisen tervetullut vastapaino instrumenttiopettajan ja muusikon työhön ja jaettu työhuone verstasvarusteineen, työtasoineen sekä säilytystiloineen on mahdollistanut erilaisia soitinrakennusprojekteja, sointien testaamista ja monenlaista askartelua vailla huolta keskeytyksistä ja tavaroiden poisviemisenpakosta. Työtilan kautta on vapaamuotoista yhteistyötä päästy tekemään myös eri muusikoiden ja käsityöläisten kanssa.

Yhtenä projektina aloitimme alkutalvesta 2018 pitkähuilunrakennuskokeilun. Tämä jo pronssikaudella tiettävästi soitettu kansanomainen paimenhuilu on suorastaan luotu improvisointiin! Projektimme tavoitteena on tuoda tämä perinnepuhallinsoitin modernein valmistusmenetelmin tähän päivään ja käyttöön matalan kynnyksen musisointiin ja improvisointiin. Pitkähuilu on Suomessa perinteisesti valmistettu pajusta. Soitinkokeiluversiomme materiaaleina on käytetty PVC-putkea ja PLA-3D-printtausmateriaalia. Soitinversion kehittelyssä on vietetty kymmeniä tunteja erilaisia rakenneratkaisuja kokeillen ja mittasuhteita testaillen. Kehittelytiimissämme yhteistyötahona on myös moniosaaja Heikki Ryynänen, joka osaa toteuttaa mallinnoksia 3D-printterille. Huilun tulppa valmistetaan 3D-printtaamalla, muut huilun työstettävät osat taas käsityönä. Valmistuneita soittimia on annettu tähän mennessä kokeiltavaksi eri käyttäjille: musiikkileireille, kursseille, seniorityöhön, lasten- ja nuorten kanssa käytettäviksi, pedagogeille, muusikoille ja harrastajille. Käyttäjäkokemuksen kautta soitinta trimmataan vastaamaan kentän toiveita ja tarpeita. Kehittelytyö on käynnissä, mutta jo kauniisti soivia ja soitettavuudeltaan kelpoja huiluja on saatu loihdittua käyttöön puolentoista vuoden kehittelytyön tuloksena!

Kuluneena talvena Eppel&Peppel -yhtye pyysi minua mukaan Ihmepyörä-projektinsa työryhmään luomaan esitykseen rekvisiittaelementtejä. Toiveena oli jokinlainen osoittimellinen pyörivä väline, jota käyttämällä yleisö pääsisi osallistumaan esityksen kulkuun. Osoittimen kautta arvotut symbolit kuljettavat esityksen tarinoita ja muusikoiden siihen luomaa musiikkia. Tehtävänäni oli ratkaista omin ideoin rekvisiittaelementin valinta, jokin akselin ympäri pyörivä systeemi... Mikä siirrettävä ja henkilöautoon mahtuva esine pyörisi ja siihen mahtuisi iso määrä erilaisia esineitä ja symboleita kiinnitettäväksi? Tähän tehtävään valikoitui pitkällisten pohdintojeni kautta vanhan tavaran liikkeestä löytämäni rukki sekä toinen vanha vastaava pyörä, joista tuunasin yhtyeen toiveisiin sopivat "ihmepyörät". Isompi pyöristä sai modernin maailmanpyörähenkisen led-valaistuksen tietokoneohjelmoinnilla. Valo- ja sähkötyöt toteutti toiveestani luottoyhteistyötahoni Heikki Ryynänen. Eppel&Peppel -yhtyettä Ihmepyörä-ohjelmalla voi kuulla tänä kesänä mm. Seurasaaren Juhannusvalkeilla sekä muilla kansanmusiikkifestivaaleilla ympäri Suomea. Mukana kulkee myös tämä Seurasaaressa valmistunut ihmepyörä, joko pienempi "tradipyörä" tai isompi valaistu pyörä!

Työtila on mahdollistanut myös ainutlaatuisia kohtaamisia muusikoiden, taiteilijoiden ja soitinrakennuksesta ja käsitöistä kiinnostuneiden henkilöiden ja ammattilaisten kanssa. Samuli on soitinkeräilijä ja sen myötä erilaisia vanhoja soittimia on päästy testaamaan ja arvioimaan niin kuulijan kuin soittajan rooleissa. Yhteisiä pohdintoja on käyty ja soittimien virittely ja trimmaussessioita pidetty työtilassa. Rakennusmateriaaliksi sopivia puita on haalittu ja kuivatettu ilmavassa vinttitilassa, soittimia on mittailtu ja vertailtu, kokeilemaan on päästy myös vanhoja upeita paimenpuhallinsoittimia, kuten Teppo Revon tekemiä soittuja ja trubaa sekä tuntemattoman venäläisen sotilaan sodassa suomalaiselle sotilaalle antamaa paimentorvea, muutamia mainitakseni. Vanha nettikirpputorilta hankkimani rikkinäinen matkaharmooni on kunnostuksen alla, juuri nyt se odottaa uutta jalkaa. Puusarviaihiot odottavat liimausta ja muotoilua. Perinteiset puulelut ja perinnekyntteliköt sekä linnunpönttömalli ovat toteutettavien projektien listalla ja prototyyppejä edistän ehtiessäni.

Samuli on tehnyt aktiivisesti yhteistyötä helsinkiläisen soitinrakentaja Juha Nuutisen kanssa. Juhan upeita soittimia äänensävyineen on testailtu erilaisissa puurakennusten akustiikoissa, kuten Seurasaarisäätiön päärakennuksen yläkerran höyrylaivanodotussalongissa. Soitinrakentaja ja pillipiipari Minna Hokka Varsinais-Suomesta on vieraillut Seurasaaressa useampaan otteeseen ja välillä on treenattu ja soiteltu yhdessä lehdillä, ruokopilleillä, toisinaan taas pukinsarvilla ja lulleteilla eli puusarvilla, myös Ruotsista on haettu yhdessä huilunrakennusoppia Folk Flute Academyn järjestämällä kurssilla Haverössä huilunrakentaja Gunnar Stenmarkin johdolla. Kurssin tuotosten jatkokehittelyä on tehty yhdessä verstastilassa Minnan vieraillessa Helsingissä. Minna on pitänyt Seurasaaressa myös yleisölle avoimia puhallinrakennustyöpajoja ja soitinesittelyjä sekä konsertoinut.

Itselläni on myös useammalta vuodelta kokemuksia Seurasaaressa esiintymisestä. Opiskellessani Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä osallistuimme opintoihin liittyen Seurasaari Soi! -festivaalin eri tapahtumissa vuotuisesti: konsertoimme eri museorakennuksissa ja saaren ympäristössä. Soivilla museokierroksilla olen ollut soittamassa viululla perinnesävelmiä ja kertomassa viulumestareista Ivarsin tuvassa, laulamassa runolaulua Hallan edustalla ja konsertoimassa Selkämän rinteillä, soittanut viululla virsiä kirkossa, johdattanut yleisöä vetäen yhteislaulua kohteelta toiselle, säestänyt tansseja tanssilavalla jouhikolla sekä kantanut karhunkalloa kulkueessa pitkin päätietä... Seurasaari Soi! -festivaali on ainutkertainen kansanmusiikkia tarjoileva musiikkitapahtuma monipuolisine vaihtuvine ohjelmistoineen. Esiintyjälle ulkomuseon tilat ovat akustiikoiltaan ainutlaatuisia ja akustisten soittimien sointia ihanasti korostavia. Myös ympäristönä Seurasaari tarjoaa upeita kaupungilta suojaisia luonnonkauniita kohteita. Tilat ja paikat luovat myös intiimin tunnelman esiintyjien ja yleisön välille. Yksi mieleenpainuvimmista esiintymiskokemuksista itselleni oli pitkän estetiikan ja shamanistisen maailmankuvan musiikkiin sukeltaneen Shamu-yhtyeemme konsertti, Rituaalien yö - auringon laskusta auringon nousuun Seurasaaren Kalevalakehdolla ja sen viereisillä kallioilla heinäkuisena yönä vuonna 2013. Pari kesää sitten inkeriläisiin paimensävelmiin keskittynyt konsertti Armas-yhtyeen kanssa pidettiin Hallan talon ihanassa hirsituvan akustiikassa. Viime kesänä taas loimme lastenmusiikkikonsertin kansanmusiikin hengessä Trio Kääpösen kanssa Antin talossa. Konsertin jälkeen pidin lapsille soitinaskartelupajan uudistetun pappilan tiloissa. Pajassa sai opetella muun muassa kammalla soittoa sekä toteuttaa mehupillioboen, pärrän ja pörriäisen itse askarrellen.

Seurasaarisäätiön käyttöömme antama työtila sekä inspiroiva ympäristö antavat vapauden toteuttaa luovia asioita, jatkaa aina siihen, mihin on yhdellä kertaa jäänyt, toteuttaa halutessaan ja hetken koittaessa työskentelyä intensiivisestikin. Välillä muut työt vievät kaiken ajan ja työtilankäyttö jää vähemmälle, toisinaan luominen vaatii tapahtuakseen paikkojen siivoilua tai pihan haravoimista, rannalla käyskentelyä koiran kanssa tai sateeseen tuijottelua pimenevään syysiltaan. Avoin, kannustava ja innostunut suhtautuminen kansanmusiikkiin, soittimiin ja käsitöihin säätiön taholta on upeaa ja säätiö mahdollistaa monipuolista kansanperinnettä tänä päivänä ainutlaatuisessa ympäristössä. Aila on ollut mahdollistamassa Samulin puhallinsoitintutkimusta, minkälaisia soittimia eri tahoilta onkaan löydettävissä. Yksi soitin on hänellä nyt lainassa soitettavanaan Helsingin Kalevalaisilta Naisilta ja musiikki-ilta perinnepuhallinmusiikkiteemalla on sovittu Seurasaaren kahvila Mieritziin syyskuun alkuun (su 8.9.2019). Jouhikkojamit ja muunlaiset kansanmuusikoiden musiikilliset kohtaamiset Seurasaaren erilaisissa kohteissa on suunnitteilla, innostuneita soittajia löytyy! Ainutlaatuiselle alueelle olisi järjestettävissä paljon erilaisia musiikkituokioita, niin esityksellisiä kuin vapaamuotoisempia! Säätiön toiveena on elävöittää ja tuoda henkilöitä, taiteilijoita, muusikoita, käsityöläisiä yhteen Seurasaareen - tuntuu, että ensimmäinen täysi vuosi Seurasaaren vakikävijänä ja -käyttäjänä on mahdollistanut jo monia näistä asioista, uusia yhteistyöideoita on syntynyt ja monia ideoita on toteutettavissa tulevina vuosina!

Viime kesänä Juhannusvalkeilla saimme talkoolaisina kunniatehtäväksi soutaa sytyttämään tynnyrikokot, Samuli toimi soutajana ja minä kannoin soihtua, taustalla soutumatkalla pelimannit soittivat tuttua Kesäillalla ihanalla -laulusävelmää ja ylläni oli Raja-Karjalan kansallispuku. Tällaiset rikastuttavat kokemukset ainutlaatuisessa kulttuurihistoriallisessa museoympäristössä ja luontoa pursuavalla saarella kaikkine vuodenaikojen mukaan muuttuvine sävyineen ruokkivat kauneutta sielussa, joka toivottavasti oman luomisen ja tekemisen kautta heijastaa hyvää ja kaunista eteenpäin.

Kirsi Vinkki
Pelimanni, instrumenttiopettaja, käsityöläinen
Helsinki

Kirsi Vinkin toiminnasta on luettavissa lisää kotisivulla ja blogissa:
https://kirsivinkki.wordpress.com/

Verstaalla

03.06.2019

Aikaisempia blogeja:

03.10.2019Kansatieteen vaikuttavuudesta
05.07.2019Työharjoitteluni Seurasaaressa
25.06.2019Kansalaistottelemattomuutta
03.06.2019Seurasaarisäätiöllä talkoolaisena
21.05.2019Aloittaisinko kyykän peluun?
20.03.2019Kulttuurin tuli