Monet suomalaisista, ruotsalaisista ja balttilaisista juhannusperinteistä ovat peräisin esikristillisiltä ajoilta. Esimerkiksi Suomessa keskikesän juhla tunnettiin aiemmin säänjumala Ukon juhlana, ja yksi juhlan tarkoituksista oli varmistaa tulevan vuoden viljasato ja karjan hedelmällisyys. Länsimurteissa juhannusta kutsuttiin mittumaariksi ruotsinkielisen midsommarin mukaan. Keskiajalla katolinen kirkko muutti pakanallisen juhlan Johannes Kastajan juhlaksi, ja juhannus vakiintui juhlan nimeksi.
Keskikesää on perinteisesti juhlittu esimerkiksi monin koristeluin; talot, pihapiirit, laivat ja jopa autot on siivottu ja koristeltu tuoreilla lehvillä. Yötöntä juhannusyötä on pidetty taianomaisena, esimerkiksi kukattoman saniaisen uskottiin kukkivan ainoastaan tuolloin. Useimmat juhannustaioista liittyivät ennen kaikkea tulevaisuuden ennustamiseen – niiden avulla pyrittiin selvittämään esimerkiksi tulevan puolison henkilöllisyys. Tänä päivänä tunnetuimpiin juhannustaikoihimme kuuluukin kukkien kerääminen tyynyn alle, jotta kerääjä näkisi unessa tulevan puolisonsa. Monet juhannustaioista liittyivät myös tulevan sadon ennustamiseen. Maatalousyhteiskunnassa esimerkiksi sääoloilla oli suuri vaikutus seuraavasta talvesta selviämiseen ja erilaiset taiat olivat mahdollisesti keino pyrkiä jollain tapaa hallitsemaan koko olemassaolon arvaamattomuutta.
Myös kokkotulista ja -savuista oli mahdollista nähdä erilaisia ennusmerkkejä. Suomalainen kokkoperinne on osa yleiseurooppalaista tapaa polttaa kevättulia, ja alun perin se on lähtöisin maamme itäisistä osista. Kokkotulilla on muun muassa karkoitettu pahoja henkiä. Ruotsissa juhannussalot pitkälti korvasivat juhannuskokot 1800-luvulla. Juhannussalkoperinne tuli Ruotsiin todennäköisesti Saksasta keskiajalla. Suomessa varhaisimmat kirjalliset maininnat juhannussaloista ovat 1700-luvulta, ja viimeistään 1800-luvulla salot omaksuttiin oleelliseksi osaksi juhannuksenviettoa erityisesti Ahvenanmaalla ja Suomen rannikkoseuduilla. Myös Tornionjokilaaksossa on pystytetty ja pystytetään edelleen juhannussalkoja molemmin puolin rajaa. Nykyään juhannussalko on kuitenkin maassamme ennen kaikkea suomenruotsalainen tapa.
Juhannussalko tai maistonki (ruots. majstång) on laivan mastoa muistuttava korkea tanko, joka koristellaan lehvillä, kukkaseppeleillä ja köynnöksillä. Salon päässä liehuu usein viiri. Myös purjelaivat, auringot, himmeleitä muistuttavat kruunut ja kuusten latvat ovat yleisiä juhannussalkojen koristeita. Juhannussalkojen symboliikasta on useita tulkintoja, mutta usein salot on tulkittu esimerkiksi hedelmällisyyden, luonnon vehreyden ja kasvun symboleiksi. Ahvenanmaalla salot kuvaavat usein alueen elinkeinoja, kuten merenkulkua, maanviljelyä ja kalastusta. Vehreä keskikesä on ollut talonpoikaiskulttuureissa maanviljelyksen kannalta tärkeää aikaa. On mahdollista, että salot ovatkin syntyneet yksinkertaisesti keskikesän synnyttämästä luomisilosta ja mieltymyksestä koristeluun. Ruotsissa elää edelleen vahvana uskomus, että juhannussalkoihin olisi alun perin liittynyt erilaisia hedelmällisyysriittejä ja salkoja on pidetty jopa fallossymboleina. Ari Asterin vuonna 2019 ilmestynyt hittielokuva Midsommar lisäsi entisestään tätä käsitystä. Tällaisista riiteistä tai symboliikasta ei kuitenkaan ole olemassa minkäänlaista kirjallista näyttöä.
Salon koristeluun ja nostoon on usein osallistunut koko kylä. Esimerkiksi Kokemäen seudulla salko on joskus nostettu Juha-nimisten miesten pihoihin, mutta sittemmin salko nostettiin keskelle kylää, jotta sen ympärillä olisi ollut tilaa tanssia ja leikkiä. Juhannussalon nostajien tuli olla “kunnollisia nuoria miehiä”, jotta salostakin tulisi suora ja siveä. Juhannussalon ympärillä leikittävät leikit ovat tärkeä osa juhannussalkoperinnettä: Ruotsissa salon ympärillä tanssitaan ja leikitään aivan kuten joulukuusenkin ympärillä. Jo 1900-luvun alkupuolelta yksi yleisimmistä salon ympärillä laulettavista ”juhannuslauluista” on ollut Små grodorna eli Suomessakin tunnettu Pienet sammakot.
Seurasaaren juhannusvalkeilla juhannussalko on jo vuosikymmeniä jatkunut perinne. Seurasaarisäätiö pystyttää joka vuosi kaksi salkoa: kakarasalon, eli pienemmän lasten salon, joka nousee juhannusaattona Kahiluodon kartanon pihaan sekä isomman pääsalon Antin aukiolle. Yleisö on tervetullut mukaan koristeluihin juhannusta edeltävinä päivinä sekä seuraamaan pystytystä juhannusvalkeille klo 18.
Iiris Mäki
Seurasaarisäätiön juhannusassistentti ja salkomestari
Lähteet
Nirkko, J. (2004): Juhannus ajallaan – juhlia vapusta kekriin, SKS Helsinki
Nordiska Museet: Midsommar (luettu 23.5.2024)
Ålands landskapsregering, Museibyrån (2007): Fäktargubbe-ukosta salon tyveen, Ålandstryckeriet Ab, Mariehamn