Suomalaisia kansallispukuja on tuuletettu kes\u00e4n aikana vapaamuotoisissa piknik-tilaisuuksissa eri puolilla maata. T\u00e4n\u00e4 vuonna jo 11. kerran. Helsingiss\u00e4 kansallispukuja on totuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Seurasaaressa kansantanssijoiden tai museo-oppaiden yll\u00e4 sek\u00e4 juhannusaattona yleis\u00f6n keskuudessa jo yli sadan vuoden ajan. Saareen siirretyt 1700- ja 1800-lukuja edustavat talot oikeastaan kaipaavat seurakseen ihmisi\u00e4 samaa aikaa muistuttaviin asuihin pukeutuneena. My\u00f6s ulkomaiset matkailijat ihastelevat kansallispukujen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 museosaaressa, onhan saari omanlaisensa suomalaisuuden n\u00e4yteikkuna p\u00e4\u00e4kaupungissa.<\/p>\n\n\n\n
Seurasaaren yhteys kansallispukujen k\u00e4ytt\u00f6kulttuuriin ja tutkimushistoriaan on kiinte\u00e4. Yksi syy lienee se, ett\u00e4 ulkomuseotoimen haltijoista intendentit FT Hilkka Vilppula (1913-1980) ja FT Toini-Inkeri Kaukonen (1913-1994) olivat aktiivisia pukututkijoita. Molemmat suunnittelivat noin 30 naisen ja miehen kansallispukua ja osallistuivat vuonna 1978 perustetun Kansallispukuneuvoston tai -raadin toimintaan. Hilkka Vilppula tutki etenkin H\u00e4meen, Satakunnan ja Pohjanmaan ja Toini-Inkeri Kaukonen laaja-alaisesti eri maakuntien pukeutumista. Vuonna 1985 ilmestynytt\u00e4 Toini-Inkeri Kaukosen kirjoittamaa Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4teoksenaan.<\/p>\n\n\n\n
Pukukulttuurista oli niin ik\u00e4\u00e4n kiinnostunut Seurasaaren ulkomuseon perustaja, arkeologi ja kansatieteilij\u00e4 Axel Olai Heikel (1851-1924). Rakennustutkimusten ja arkeologisten t\u00f6iden ohella h\u00e4n selvitti muun muassa Tyrv\u00e4\u00e4n kihlakunnan vaatetusta 1880-luvulla, mutta oli erityisen kiinnostunut suomalais-ugrilaisista pukujen ornamenteista ja ompelukirjonnasta. Axel Olai Heikeli\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n lis\u00e4ksi yhten\u00e4 pukuarkeologiamme k\u00e4ynnist\u00e4j\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n julkaisi J. R. Aspelinin Mikkelin Tuukkalassa vuonna 1886 suorittaman kalmistokaivauksen kuvallisen esineluettelon, tarkoituksenaan rekonstruoida rautakautinen puku l\u00f6yt\u00f6jen perusteella.<\/p>\n\n\n\n
Kansallisuutta edustavana ty\u00f6asuna kansallispukuja on k\u00e4ytetty museoiden lis\u00e4ksi kahviloissa ja ravintoloissa. Kansallispukuisia tarjoilijoita on n\u00e4hty ainakin Karlbergin kartanossa Aulangolla ja Kolin matkailumajalla 1930-luvulla sek\u00e4 Kalevalaisten Naisten ravintola Kestikartanossa 1960-luvulla. Savonlinnan oopperajuhlilla istumapaikkojen opastajat pukeutuvat yh\u00e4 kansallispukuihin. Motiivi mainituissa esimerkeiss\u00e4 lienee matkailun ja sen vetovoimaisuuden edist\u00e4minen.<\/p>\n\n\n\n
Kansallispukumalleja on Suomessa useita satoja, ja niit\u00e4 on valmistettu yli 130 vuoden aikana tuhansittain. Suomen kotiseutuliiton historiikissa kerrotaan, ett\u00e4 vuonna 1982 valmistui per\u00e4ti 18 000 kansallispukua. Laajamittaisesta harrastuksesta kertoo se, ett\u00e4 kansallispukujen valmistus lis\u00e4ttiin El\u00e4v\u00e4n perinn\u00f6n kansalliseen luetteloon Suomessa vuonna 2017. Luetteloon p\u00e4\u00e4sy kertoo paitsi arvostuksesta kansallispukujen valmistusta ja niiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 kohtaan, my\u00f6s harrastuksen vakavuudesta. Nyky\u00e4\u00e4n kansallispukuja saatetaan my\u00f6s tuunata tai pukujen eri osia k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 irrallaan kokonaisuudesta. Tuunaamisesta on oikeastaan syntynyt uusi perinne, sill\u00e4 sen harjoittaminen on suosittua. Raitojen mallikertoja painetaan kankaille ja k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistetuista puvun osista valmistetaan yksil\u00f6llisi\u00e4 asuja, k\u00e4silaukkuja, sormuksia ja jopa kasvomaskeja. N\u00e4in perinne el\u00e4\u00e4 ja kulttuuriperint\u00f6 kulkee mukana arjessamme uudella tavalla.<\/p>\n\n\n\n
Kansallispukumallien kokoamisty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n nykyisin Suomen kansallispukukeskuksessa kansallispukuraadin my\u00f6t\u00e4vaikutuksella, ja eri pit\u00e4jien malleja valmistetaan aina yhteis\u00f6jen aloitteesta. Aiemmin suunniteltuja kokonaisuuksia saatetaan lis\u00e4ksi tarkistaa ja t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 uusilla puvun osilla. Parhaillaan on esimerkiksi vireill\u00e4 suunnitelma Rauman seudun tarkistetun kansallispuvun toteuttamiseksi. N\u00e4ytt\u00e4isi siis silt\u00e4, ettei p\u00e4\u00e4kaupungin sivistyneist\u00f6n parissa alkanut kansallinen pukuharrastus ole laantumassa.<\/p>\n\n\n\n
Ent\u00e4 keit\u00e4 sitten ovat otsikossa mainitut \u00e4lykk\u00e4\u00e4t tyt\u00f6t? Lainaus viittaa sata vuotta sitten k\u00e4ytyyn keskusteluun, kun ilmeni, etteiv\u00e4t kaupunkilaisnaiset osanneet ommella vaativia karjalaisia kirjailuja ilman ohjeita. Olivatko siis muistinsa varassa kirjontoja tehneet maalaisnaiset jollakin tapaa \u00e4lykk\u00e4\u00e4mpi\u00e4 k\u00e4sit\u00f6iden tekij\u00f6it\u00e4 kuin kaupunkilaisnaiset? Mene ja tied\u00e4. Suomen K\u00e4sity\u00f6n yst\u00e4vien pyynn\u00f6st\u00e4 apuun riensi kuitenkin Axel Olai Heikel julkaisemalla suomalais-ugrilaisia ornamentteja sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n ohjekirjan selityksineen. ”Niiden [= kirjontamallien] avulla jokainen ilman mit\u00e4\u00e4n vaivaa voi sovittaa nuo kauniit mordvalaiset kuosit siihen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisemp\u00e4\u00e4n ja helpompaan tekotapaan, jota meill\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n”, kerrottiin julkaisun mainospuheessa.<\/p>\n\n\n\n
Aila Nieminen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Suomalaisia kansallispukuja on tuuletettu kes\u00e4n aikana vapaamuotoisissa piknik-tilaisuuksissa eri puolilla maata. T\u00e4n\u00e4 vuonna jo 11. kerran. Helsingiss\u00e4 kansallispukuja on totuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Seurasaaressa kansantanssijoiden tai museo-oppaiden yll\u00e4 sek\u00e4 juhannusaattona yleis\u00f6n keskuudessa jo yli sadan vuoden ajan. Saareen siirretyt 1700- ja 1800-lukuja edustavat talot oikeastaan kaipaavat seurakseen ihmisi\u00e4 samaa aikaa muistuttaviin asuihin pukeutuneena. My\u00f6s ulkomaiset matkailijat ihastelevat […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-223","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/223","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=223"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/223\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":224,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/223\/revisions\/224"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=223"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=223"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=223"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}