{"id":233,"date":"2019-06-25T14:10:00","date_gmt":"2019-06-25T14:10:00","guid":{"rendered":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/?p=233"},"modified":"2022-04-26T14:11:07","modified_gmt":"2022-04-26T14:11:07","slug":"kansalaistottelemattomuutta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/kansalaistottelemattomuutta\/","title":{"rendered":"Kansalaistottelemattomuutta"},"content":{"rendered":"\n

Juhannusviikonlopun keskeisin keskustelun aihe liittyi juhannuskokkojen polttamiseen, sill\u00e4 suuri osa etel\u00e4ist\u00e4 ja keskist\u00e4 Suomea oli asetettu mets\u00e4palovaaran alaiseksi alueeksi. Keskustelua siivitti joulukuun lopussa hyv\u00e4ksytty uusi pelastuslaki (1353\/2018), jonka tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja v\u00e4hent\u00e4\u00e4 onnettomuuksia. Lain 2:n pyk\u00e4l\u00e4n 6:nessa momentissa todetaan yksiselitteisesti, ettei nuotiota tai muuta avotulta ”saa sytytt\u00e4\u00e4 Ilmatieteen laitoksen antaman mets\u00e4- tai ruohikkopalovaroituksen aikana tai jos olosuhteet kuivuuden, tuulen tai muun syyn takia ovat sellaiset, ett\u00e4 mets\u00e4palon, ruohikkopalon tai muun tulipalon vaara on ilmeinen<\/em>”.<\/p>\n\n\n\n

Nuotiolla tai muulla avotulella tarkoitetaan my\u00f6s vuotuisten juhlapyhien yhteydess\u00e4 rakennettuja kokkoja.<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4keskustelua her\u00e4ttiv\u00e4t lain eri tulkinnat. Helsingin Seurasaaressa lain m\u00e4\u00e4r\u00e4ys on ymm\u00e4rretty siten, ett\u00e4 mik\u00e4li tarvittavat varotoimenpiteet tulen levi\u00e4misen est\u00e4miseksi on varmistettu, ei palon vaaraa yksiselitteisesti ole. Tulen levi\u00e4minen Juhannusvalkeilla on estetty jo vuosien ajan rakentamalla iso kokko merelle mahdollisten kipin\u00f6iden levi\u00e4misen vuoksi, kastelemalla rantakaislikkoa etuk\u00e4teen ja siten, ett\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n paikallisen pelastusviranomaisen ja vapaapalokuntien kanssa konkreettisesti kokkojen polton yhteydess\u00e4. Lis\u00e4ksi on tarkkailtu s\u00e4\u00e4tilan muutoksia ja tuulen suuntaa aattoillan aikana. N\u00e4in suunniteltiin teht\u00e4v\u00e4n viime viikollakin, jotta kulttuurihistoriallisesti arvokkaan museosaaren ja saareen saapuvan kansainv\u00e4lisen yleis\u00f6n turvallisuus olisi varmasti taattu. Yll\u00e4tys olikin suuri, kun saimme aaton aattona kuulla, ettei lain tulkinnalle ole vaihtoehtoja ja ett\u00e4 lain kielto on kaikkialla ehdoton mets\u00e4palovaroituksen aikana.<\/p>\n\n\n\n

Ilmastonmuutos ja sateettomat kev\u00e4\u00e4t asettavat meid\u00e4t nyt uuden tilanteen eteen, mik\u00e4li kev\u00e4tkuivuus on vuosittain uusi normaali. Miten k\u00e4y suomalaisen kokkoperinteen?<\/p>\n\n\n\n

Keskikes\u00e4n juhlinnalla on Suomessa vuosisataiset perinteet. Juhannuskokon polton arvellaan periytyv\u00e4n rautakaudelta saakka ja liittyv\u00e4n kaskeamiskulttuuriin, sill\u00e4 tapa on alkuaan it\u00e4suomalainen. Juhla tunnettiin It\u00e4-Suomessa aiemmin Ukon juhlana. Ukko oli s\u00e4iden jumala, jolle tuli uhrata suotuisten s\u00e4iden ja hyv\u00e4n sadon saamiseksi. Kokon polttoon liittyi riittej\u00e4, jotka ohjasivat aattoillan kulkua. Esimerkiksi kokolle menoa pidettiin entisaikaan niin t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 sielt\u00e4 pois j\u00e4\u00e4minen koettiin vahingoittavan koko yhteis\u00f6n onnea. Tapana oli vied\u00e4 kokolle oma oksa tai kokkomuna, jota sitten haudottiin kuumassa tuhkassa. Kokon sytytti kyl\u00e4yhteis\u00f6n tiet\u00e4j\u00e4 tai kyl\u00e4n vanhin ja joidenkin tiedonantojen mukaan tuli sytytettiin kitkatulella eli hankaamalla kahta puuta yhteen tai tuluksia iskem\u00e4ll\u00e4. Kokon palamistavasta on luettu enteit\u00e4 ja tulen\/savun ylitse voitiin my\u00f6s hyppi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Seurasaaressa on juhannusperinteit\u00e4 vaalittu Seurasaaris\u00e4\u00e4ti\u00f6n toimesta yli kuusikymment\u00e4 vuotta. Tapahtuma on yksi vanhimmista s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti j\u00e4rjestetyist\u00e4 kes\u00e4tapahtumista Suomessa ja sen merkitys Seurasaaren tunnettuudelle ja p\u00e4\u00e4kaupungille on suuri. Juhlan tarkoituksena on ollut alusta asti tuoda urbaaniin kaupunkiin ripaus maaseudun perinnett\u00e4, jotta kaupunkilaisetkin voivat tuntea olevansa osa vuosisatoja kest\u00e4nytt\u00e4 jatkumoa. Arvokas museosaari asettaa juhlan j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4lle toki tiukat rajat, mutta luo samalla ikiaikaisen tunnelman kulttuuriperinnett\u00e4 arvostavalle yleis\u00f6lle.<\/p>\n\n\n\n

Juhannusaattoy\u00f6n\u00e4 sain Seurasaaren j\u00e4rjestysmiehilt\u00e4 kuulla pelastuslakia ja mets\u00e4palovaroitusta rikotun eri puolilla maata. N\u00e4in tekiv\u00e4t yksitt\u00e4iset kansalaiset muun muassa Kangasalla, Kouvolassa ja paikoin Helsingiss\u00e4kin. Sen sijaan Seurasaaren juhannusvalkeille, kansainv\u00e4liseen ja valtakunnalliseen kokkojuhlaan, usean p\u00e4iv\u00e4n ajan rakennetut perinnekokot olivat ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaan l\u00e4hes 70 vuoteen aattoiltana vain n\u00e4ytteill\u00e4. Kokot purettiin juhannusviikonlopun j\u00e4lkeen yli 40 vuotta Seurasaaressa kokkoja rakentaneiden tulity\u00f6kortin omaavien kokkomestareiden, kansainv\u00e4lisen yleis\u00f6n ja j\u00e4rjest\u00e4jien harmiksi. Muualla Suomessa eskaloituneet tapahtumat voidaan lukea er\u00e4\u00e4nlaiseksi kansalaistottelemattomuudeksi, sill\u00e4 kansalaiset kokivat ehdottoman avotulikiellon viev\u00e4n heilt\u00e4 keskikes\u00e4n viettoon liittyv\u00e4n ”juhannusilon<\/em>”.<\/p>\n\n\n\n

”Juhannuksen vieton kielt\u00e4minen” ei ole maassamme uutta. Vanhin kirjallinen tieto tulien poltosta tunnetaan Varsinais-Suomesta, Turusta vuodelta 1649. Kyseess\u00e4 on ruotsalaisen ylioppilaan Petrus Magnus Gylleniuksen p\u00e4iv\u00e4kirja, jossa kirjoittaja kuvailee nuorison aattoillan viettoa Kupittaalla, Pyh\u00e4n Johanneksen l\u00e4hteell\u00e4. Gylleniuksen kertoman mukaan turkulaiset vaelsivat l\u00e4hteelle uhraamaan, leikkim\u00e4\u00e4n ja kisailemaan viranomaisten kielloista ja maistraatin paikan p\u00e4\u00e4lle m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 vartijasta huolimatta. Kiellon ydin t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa lienee my\u00f6s uhraaminen, jota viranomaiset pitiv\u00e4t pakanallisena riittin\u00e4.                                                                                                                                                           
Suomalaiseen juhannuksen viettoon liittyy toinenkin kansalaistottelemattomuuden anekdootti. Vuodelta 1734 l\u00f6ytyy asetus, joka kielt\u00e4\u00e4 kansaa rakentamasta pihoihinsa huvimajoja keskikes\u00e4n aikaan. Oheistakaan lains\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4n kieltoa ei ole noudatettu kovin tunnollisesti, sill\u00e4 tapa koristaa ovia ja portin pieli\u00e4 tuoreilla koivuilla el\u00e4\u00e4 vahvana.<\/p>\n\n\n\n

Kansalaistottelemattomuutta tapahtuu ja on tapahtunut monella yhteiskunnan ja kulttuurin saralla. Varhaisesta tottelemattomuudesta on kirjoittanut muun muassa kansatieteilij\u00e4 Teppo Korhonen. H\u00e4n kertoo suurpetojen yhteis\u00f6lliseen mets\u00e4stykseen liittyv\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessaan 1600- ja 1700-luvulla el\u00e4neest\u00e4 ja niskoittelevasta rahvaasta, joka piti viranomaisten s\u00e4\u00e4t\u00e4mi\u00e4 maalakeja pilkkanaan. Laiminly\u00f6ntej\u00e4 tapahtui kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja syksyll\u00e4 suurpetojahdissa, joihin talonpojat eiv\u00e4t syyst\u00e4 tai toisesta halunneet osallistua. Niinp\u00e4 esivallan puolesta s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4 valvomaan asetettiin erityinen jahtivouti. Osallistumattomuus suurpetojahtiin oli ”ajoittain jopa niin yleist\u00e4 ja mittavaa, ett\u00e4 niit\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 osoituksena aikansa kansalaistottelemattomuudesta<\/em>”, kirjoittaa Korhonen.<\/p>\n\n\n\n


Kirjallisuudesta tunnemme kuvitteellisessa etel\u00e4isess\u00e4 H\u00e4meess\u00e4 asustaneet Jukolan seitsem\u00e4n veljest\u00e4 Juhanin, Tuomaksen, Simeonin, Timon, Aapon, Laurin ja Eeron, jotka Lukkarin v\u00e4kitupaan ja kouluun jouduttuaan tunsivat olonsa v\u00e4hitellen ep\u00e4mukavaksi. ”Aapiskourat avattuina kourissa, harjoittelivat he lukua hartaasti, hikisill\u00e4 otsilla. Mutta, vain viisi poikaa n\u00e4htiin istuvan penkill\u00e4 p\u00f6yd\u00e4n takana<\/em>”, sill\u00e4 Juhani ja Timo istuivat h\u00e4pe\u00e4nurkassa. Lukuinnon laantuessa ja ep\u00e4mieluisaan asemaan jouduttuaan veljekset ”viskasivat itsens\u00e4 lopulta akkunasta m\u00e4elle ja juoksivat nopeasti yli lukkarin perunapellon<\/em>”. Aleksis Kiven kirjoittama kuuluisa kouluretki on mit\u00e4p\u00e4 muutakaan kuin klassinen esimerkki kansalaistottelemattomuudesta tai kansan oikeustajun mukaisesta tulkinnasta lukutaitopakkoon liittyen.<\/p>\n\n\n\n


Niin ik\u00e4\u00e4n kansan- ja kansallispuvuista kiinnostuneet tiet\u00e4v\u00e4t miten viranomaiset ja kirkko pyrkiv\u00e4t parhaan kykyns\u00e4 mukaan ja lukuisilla ylellisyysasetuksilla ohjaamaan kansaa pukeutumaan ”oikein” 1600- ja 1700-luvulla. Puhuttiin s\u00e4\u00e4dynmukaisesta pukeutumisesta, jonka tarkoituksena oli erottaa rahvas s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isist\u00e4. Rahvaalta kiellettiin liiallinen pukukomeus, jolla tarkoitettiin kankaan laatuja, kuten silkki\u00e4 ja samettia, tai nappien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 vaatetuksessa tai vaikkapa pukuparren v\u00e4rej\u00e4. Rahvaan v\u00e4rin\u00e4 sallittiin saranharmaa, kun taas punainen oli sotilass\u00e4\u00e4dyn ja musta papiston tunnusv\u00e4ri. ”Samettilackeja\/Hufwoja, Muffeja wli Wantuhita ei mahda yhteinen Cansa ja Palcka W\u00e4ki kanda. K\u00e4rp\u00e4n nahat\/Sobelit ja mustat ketut tulevat yhteiselle Cansalle ja Palckaw\u00e4elle kieltyxi canda eli pit\u00e4<\/em>”. Mik\u00e4li ylellisyysasetuksia ei noudatettu, seurasi lain rikkojaa rangaistus. Monet pukeutumiskiellot j\u00e4iv\u00e4t ajan my\u00f6t\u00e4 tehottomiksi, vaikka asetusten tarkkailu jatkui aina 1800-luvulle saakka.<\/p>\n\n\n\n

Muistamme ehk\u00e4 my\u00f6s ajan, jolloin Euroopan unioni uhkasi lopettaa tervan polton Suomessa 2000-luvun alussa. Syyn\u00e4 olivat haitalliset puunsuoja-aineet, jotka asettivat tervan k\u00e4yt\u00f6n vaaranalaiseksi biosidien vuoksi. Kiellon ansiosta olivat monet museorakennukset, puuveneet ja kirkkojen paanukatot tuhoutumisvaarassa, sill\u00e4 ne s\u00e4ilyv\u00e4t hyv\u00e4n\u00e4 vain m\u00e4ntytervan ansiosta. Syntyi Pelastettakoon terva-hanke, jonka ansiosta ryhdyttiin toimenpiteisiin kiellon kumoamiseksi ja tervan saannin turvaamiseksi. Kiista p\u00e4\u00e4ttyi onnelliseen ratkaisuun, sill\u00e4 tervaperinne jatkuu Suomessa EU:n poikkeusluvalla.<\/p>\n\n\n\n


Kansan oikeustaju ei aina kohtaa viranomaisten s\u00e4\u00e4d\u00f6sten tai m\u00e4\u00e4r\u00e4ysten kanssa, olipa sitten kyseess\u00e4 mainitut esimerkit pukeutumisesta, suurpetojahdista tai kansallisesta kokkoperinteest\u00e4. Ei ole ihme, ett\u00e4
kansan suussa tunnetaan lyhentynyt sananlasku Olaus Petrin tuomarinohjeesta: ”Mik\u00e4 ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan.”<\/p>\n\n\n\n

Ent\u00e4 mit\u00e4 tapahtuu vuotuiselle keskikes\u00e4n juhlinnalle ilman maagista tulta ja tulen voimaa? Syntyyk\u00f6 kansanliike kokkojen polton turvaamiseksi? Perustaako jokin taho kansalaisadressin, jossa 50 000 suomalaista vaatii ja toivoo lakiin muutosta, jotta kokon polttaminen sallitaan, mik\u00e4li paikallinen pelastusviranomainen sen hyv\u00e4ksyy ja sallii? Millainen lakimuutos sitten yksinkertaisimmillaan voisi olla tai millainen tarkennus lakiin voitaisiin lis\u00e4t\u00e4? Esimerkiksi seuraavanlainen: Nuotiota tai muuta avotulta ei saa sytytt\u00e4\u00e4 Ilmatieteen laitoksen antaman mets\u00e4- tai ruohikkopalovaroituksen aikana, ellei paikallinen pelastusviranomainen anna lupaa avotulen tekoon, …<\/p>\n\n\n\n

Ajankohtainen ja avoin kysymykseni kuuluu: onko lain valmistelu kenties ollut puutteellista tai keskener\u00e4ist\u00e4? Onko lain valmistelussa otettu huomioon paikallisten pelastusviranomaisten osaaminen ja tilanteen arviointikyky poikkeustapauksissa? Mik\u00e4li n\u00e4in ei ole, vaarassa on monisatavuotisen el\u00e4v\u00e4n kokkoperinteen taantuminen ja pahimmassa tapauksessa keskikes\u00e4n juhlinnan muuttuminen. T\u00e4t\u00e4k\u00f6 me oikeasti tahdomme? Saamani palautteen ja k\u00e4ymieni keskustelujen perusteella toivon henkil\u00f6kohtaisesti, ettei n\u00e4in suinkaan ole ja ettei ikiaikainen kokkoperinne Suomessa sammuisi.<\/p>\n\n\n\n

Aila Nieminen<\/p>\n\n\n\n

toiminnanjohtaja<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:
Lehtinen, Ildik\u00f3 & Sihvo, Pirkko 2005. Rahwaan puku. N\u00e4k\u00f6kulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin. Museovirasto.<\/p>\n\n\n\n


Korhonen, Teppo 2017. Sietokyvyn rajat – varhaista kansalaistottelemattomuutta suurpetojen mets\u00e4styksess\u00e4. Teoksessa Rajaamatta. Etnologisia keskusteluja. Ethnos-toimite 20.<\/p>\n\n\n\n

Kivi, Aleksis: Seitsem\u00e4n veljest\u00e4. Kolmas luku. 25.6.2019. https:\/\/fi.wikisource.org\/wiki\/Seitsem%C3%A4n_veljest%C3%A4:_Kolmas_luku<\/p>\n\n\n\n


Sarmela, Matti 2007. Suomen perinneatlas. Suomen kansankulttuurin kartasto 2. Helsinki.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Juhannusviikonlopun keskeisin keskustelun aihe liittyi juhannuskokkojen polttamiseen, sill\u00e4 suuri osa etel\u00e4ist\u00e4 ja keskist\u00e4 Suomea oli asetettu mets\u00e4palovaaran alaiseksi alueeksi. Keskustelua siivitti joulukuun lopussa hyv\u00e4ksytty uusi pelastuslaki (1353\/2018), jonka tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja v\u00e4hent\u00e4\u00e4 onnettomuuksia. Lain 2:n pyk\u00e4l\u00e4n 6:nessa momentissa todetaan yksiselitteisesti, ettei nuotiota tai muuta avotulta ”saa sytytt\u00e4\u00e4 Ilmatieteen laitoksen antaman mets\u00e4- tai […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-233","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/233","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=233"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/233\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":234,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/233\/revisions\/234"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=233"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=233"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.seurasaarisaatio.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=233"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}