Seurasaaressa järjestetään 25.5. Sahtikävely ja Iisalmen pappilassa on esillä haarikoita 25.-26.5.
Haarikka-astiat
Haarikka on maljan muotoinen, kaksikorvainen puinen juoma-astia. Ylös- tai ulospäin ulkonevien korvien tulee olla mitoiltaan ja muodoltaan sellaisia, että niistä saa pitävän otteen. Korvissa ei ole reikiä kuten saaveissa tai soikoissa, ja astiaa tulee voida nostaa ja kallistaa. Haarikka-astia voi olla myös yksikorvainen. Haarikka sopii yleisnimeksi puisille juoma-astioille.
Tämä jokamiehen juoma-astia oli usein pöydällä yhteiskäytössä. Käyttäjän varallisuus tai sosiaalinen asema ei rajoittanut sen esiintymistä ja tähän esineeseen liittyi myös tapakulttuuria ja yhteiskuntaelämää.
Haarikkatyyppiset juoma-astiat jakaantuvat viiteen eri päätyyppiin. Näistä varsinaisen haarikan eli tuopin tuntomerkkinä on kaksi selvästi nostamista ja kallistamista varten muotoiltua korvaa. Tämä juoma-astia on toiminut ennen kaikkea kalja- ja sahtiastiana eteläisen Länsi-Suomen peltoviljelysalueella.
Valmistustekniikka
Puuastiat jaetaan valmistustekniikkansa perusteella kahteen pääryhmään: yksipuisiin astioihin ja uurreastioihin. Yksipuisiin kuuluvat ne astiat, joiden pohjaosa, laita sekä mahdolliset korvat ovat yhdestä kappaleesta (mm. Ruskon kinkerikousa vuodelta 1542). Uurreastioiden tunnusmerkkinä on astian laidassa oleva uurre, johon eri kappaleesta tehdyn pohjan reuna tiiviisti sopii. Laidan rakenteen kannalta uurreastiat jakaantuvat vielä kahteen ryhmään: umpikehäisiin astioihin ja kimpiastioihin.
Haarikoita ei juurikaan valmistettu ammattimaisena kotiteollisuutena myyntiä varten, vaan niitä tehtiin tarpeen tullen kotona samalla tavalla kuin muitakin kotitaloudessa tarvittavia esineitä.
Materiaali ja koko
Suomalainen puu soveltuu hyvin puuastioiden valmistukseen. Kataja, jonka puuaines on kovaa, sitkeää ja kestävää, kasvaa eteläisessä Suomessa puumaiseksi ja siitä saa mitä mainiointa materiaalia puisiin astioihin.
Muilla alueilla on käytetty enemmän kuusta ja mäntyä, joista kuusi on ollut suositumpi. Lehtipuista koivu on käytetyin puumateriaali, lisäksi on käytetty haapaa ja leppää. Läheltä rannikkoa on tavattu myös tammesta valmistettuja haarikoita.
Havupuumateriaalin käyttö on kuitenkin ollut huomattavasti yleisempää kuin lehtipuumateriaalin. Kaikista valmistetuista haarikka-astioista katajaiset astiat ovat yleisimpiä.
Varsinaiset haarikat sijoittuvat tilavuudeltaan 0,4 litran ja 8,5 litran välille. Kovin pienet haarikat olivat hankalia käyttää, eikä niitä valmistettukaan paljon. Yleisin tilavuusluokka oli noin 2,5 litraa ja seuraavaksi yleisin noin 1,6 litraa.
Nimitykset
Kaksikorvaisella haarikalla on useita eri nimityksiä riippuen alueesta. Niitä ovat esimerkiksi haarikka, korvo, kiulu, kippo, känni, kannu, kappa, tuoppi, kanko ruotsinkielisellä alueella. Myös sankaväli, puuväli ja kaksikorvainen ovat haarikan nimityksiä. Moni nimityksistä liittyy jollakin tavalla mittaan, kuten esim. tuoppi, kannu ja kappa. Nimityksistä ainoastaan haarikkaa ja ehkä myös sankaväliä (puuväliä) voidaan pitää vain varsinaiseen haarikkaan kuuluvina.
Juomat ja haarikan käyttö
Varsinaisista haarikoista on yleensä juotu mallasjuomia tai maito- ja piimätuotteita riippuen alueesta. Maamme lounaisosissa haarikkaa pidettiin aina pöydällä ja juomaa sisältävänä, useimmiten mallasjuomaa. Mallasjuomia ovat erinimiset, erivahvuiset ja eri tarkoituksiin valmistetut sahdit ja kaljat.
Alueella, jossa haarikasta juotiin pääasiassa maito- ja piimätuotteita, pidettiin haarikkaa pöydällä vain ruoka-aikana ja miehillä ja naisilla oli molemmilla oma haarikkansa.
Joissakin paikoissa haarikkaa pidettiin pöydällä vain kesäisin tai/ja jouluna. Haarikkaa käytettiin evästyksessä, pidoissa ja juhla-aikoina siinä pidettiin usein sahtia. Haarikka kuului kiinteästi hääseremonioihin tai niihin valmistautumiseen, toimien joko juoma-astiana tai rahalahjan keräysastiana.
Riikka Vilén
Lähde: Vuoristo, Osmo 1978, Suomalaiset haarikka-astiat – KANSATIETEELLINEN ARKISTO 29. Helsinki.