Mitä oma kotisaari ja sen kulttuuriperintö merkitsee Saaristomeren asukkaille? Minkälaisena paikka- ja kulttuuriperintösuhteen kytkös näyttäytyy Saaristomeren kontekstissa? Tarkastelin aihetta etnologian maisterintutkielmassani Kotisaaren tuntu.
Analysoimalla paikkasuhteita kehollisen, kognitiivisen ja sosiaalisen ulottuvuuden kautta tuon esille, kuinka kotisaaren merkitykset muovautuvat aistien, tunteiden, muistojen, kielen, kertomusten, historian, yhteisön ja kulttuuriperinnön ristiaallokossa.
Tutkimuksessani kotisaaren tuntu näyttäytyy tunnelmista, ajallisista kerrostumista sekä niiden aistimisesta rakentuvana. Saaristoluonnon aistimellisuus ja sen kokeminen valona, tuulena, avaruutena ja lämpönä korostuu asukkaiden kuvaillessa kotisaarensa tunnelmaa ja maisemia. Myös henkilökohtaiset muistot yhdistyvät paikan tunnun muodostumiseen vahvistaen paikkaan kuulumisen ja kiinnittymisen tunteita.
Narratiivisen ja biografisen paikkasuhteen käsitteet avaavat saaristossa lapsuudesta asti asuneiden voimakasta kiintymystä kotisaareensa, sen historiaan ja kulttuuriperintöön. Narratiivisesta paikkasuhteesta kertovat erilaiset kotisaarta, sen ympäristöä ja historiaa koskevat kertomukselliset tulkinnat ja mielikuvat. Paikkojen materiaalisuus näyttäytyy myös narratiivista paikkasuhdetta ylläpitävänä, kun ympäristön ajalliset kerrostumat kertovat tarinaa paikallishistoriasta. Paikkasuhde vahvistuu tällaisten paikan historiaa ja ylisukupolvisuutta koskevien merkitysten kautta.
Paikkasuhteen biografinen luonne näyttäytyy haastatteluissa lapsuutta ja aiempia sukupolvia koskevana muisteluna, jonka sisällöissä painottuu toiminnallisuus, yhteisöllisyys ja perinteet.
Saaristomereen ja kotisaareen liittyvien tunteiden ja yhteisöllisyyden muotojen kuvauksissa korostuu hengellisten paikkojen ja uskonnon merkitys. Kappelit, kirkot, rukoushuoneet ja hautausmaat ovat saaristolaisille yhteisöllisyyden, historian, perinteiden ja kulttuuriperinnön vaalimisen paikkoja. Hengellisyys kytkeytyy turvan, kiintymyksen ja kuulumisen tunteisiin suhteessa kotisaareen.
Sekä aineellinen että aineeton kulttuuriperintö ilmenevät tutkimusaineistossa muistamisen muotoina, jotka lujittavat ja muovaavat asukkaiden paikkasuhdetta. Saaristolaisten kerronnassa kulttuuriperinnön käsite kiinnittyy juhliin, elinkeinoihin, historiallisiin paikkoihin sekä paikallisiin tapoihin, uskomuksiin ja kertomuksiin. Saariston ympärivuotisen asutuksen sekä perinteisten elinkeinojen vaaliminen koettiin kulttuuriperinnön jatkuvuuden kannalta välttämättömänä, sillä niiden kautta paikalliset tarinat, tiedot ja taidot säilyvät ja siirtyvät eteenpäin. Kulttuuriperintö näyttäytyy tutkimuksessa menneisyyttä koskevaa tietoisuutta vahvistavana ja ylläpitävänä ja siten myös paikkasuhdetta syventävänä.
Useat aineistossa merkityksellisinä korostuvat paikat ja kulttuuriperinnön muodot näyttäytyvät paikallisyhteisön kohtaamispaikkoina. Paikkaa ja kulttuuriperintöä koskevassa kerronnassa tulee ilmi myös kulttuurin, historian ja luonnon kohtaamisia sekä vuorovaikutusta ihmisen kanssa. Saaristolaisten paikkasuhde näyttäytyy tutkimuksessa elämäkerrallisena, yksilöiden kokemuksiin ja muistoihin nivoutuvana, ja se merkityksellistyy näiden erilaisten kohtaamisten myötä.
Seurasaarisäätiön Emil ja Lempi Hietasen rahasto myönsi minulle etnologian alan maisterin tutkielmaani ”Kotisaaren tuntu: Tutkimus Saaristomeren asukkaiden paikka- ja kulttuuriperintösuhteista” (2025) tutkimusstipendin vuonna 2023.
FM Karoliina Valalehto