Pääsiäiskokkoperinne elää edelleen Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla sekä Pohjanmaalla. Kokkoperinteen esiintymisen rajat ovat pysyneet melko samanlaisina pääsiäistulien levinneisyyden suhteen. Kokkomateriaalin kerääminen ja rakentaminen aloitetaan hyvissä ajoin ennen kokkoiltaa ja viimeistely tapahtuu usein vasta lankalauantaiaamuna. Kokon poltto tapahtuu lankalauantaina illalla.
Kokkoja rakennetaan perheiden ja eri kylien toimesta. Aikaisemmin rakennettiin myös maakunnallisia suurkokkoja, mutta se perinne on käytännössä hävinnyt. Kyläkohtaisia kokkoja rakentavat ja polttavat kyläyhdistykset ja muut järjestötoimijat talkoilla. Kokon tekemiseen osallistuvat kaiken ikäiset ihmiset, jotka myös kokoontuvat kokkopaikalle ja tapaavat tuttujaan. Perheiden omien kokkojen polton välityksellä perinne siirtyy lapsille ja kyläkokkojen välityksellä kaiken ikäisille. Lapsia kannustetaan pukeutumaan kokoille trulleiksi ja siinä apuna toimii pienten palkintojen jako.
Kokkojen polttoon ja trulleihin liittyvää uskomusperinnettä kerrotaan myös yhä, joka siirtää suullista perinnettä eteenpäin. Elävän tulen ja kitkerän savun uskottiin pitävän noidat ja trullit loitolla, joiden toiminta kohdistui etupäässä karjaonnen pilaamiseen. Kokon poltolla haluttiin myös turvata hyvä sato ja runsas karjananti.
Pääsiäiskokkojen polttaminen hyväksyttiin Kansallisen elävän perinnön luetteloon yhtenä aineettoman kulttuuriperinnön kohteena, joita Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt vuodesta 2017 saakka. wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi
Enää kokoilla ei hätistellä trulleja, mutta yhteisöllisenä ja sosiaalisena tapahtumana kokkoja rakennetaan tänäkin päivänä, kuten Helsingin Keskipohjalaiset tekevät Seurasaaressa. Ensimmäisen kerran kokkoja poltettiin Seurasaaressa vuonna 1982 ja kahden vuoden tauon jälkeen kokot syttyvät jälleen tulevana lankalauantaina.
Riikka Vilén