Nykyään on lähes mahdotonta ajatella Seurasaaren juhannusvalkeita ilman Tanhu-Visan yleisötanssitusta, häätaivaan kantoa ja keskiyön poloneesia. Tässä lyhyt kertomus siitä, miten 85-vuotias kansantanssiyhdistys ja Seurasaari löysivät toisensa.
Yhdistyksemme syntyi historiikin mukaan vuonna 1934, kun Raittiusyhdistys Koiton yhteyteen perustettiin Sininauhapiirin kansantanhukerho. Samanaikaisesti kerholla oli toinenkin nimi, Koiton voimistelu- ja urheiluseura Visa. Sotien jälkeen toiminta vahvistui merkittävästi, kun yhdistykseen perustettiin tanssijaosto. Siihen liittyivät kaikki Sininauhapiirin kansantanssijat sekä myös vakiotanssijoita. Muutamaa vuotta myöhemmin Visa erosi Koitosta ja tanssiryhmä rekisteröitiin Helsingin Visan tanhujaostona.
Näin kansantanssijat siirtyivät myös osaksi Työväen Urheiluliiton toimintaa ja tulivat mukaan Juhannusvalkeille sekä osallistuivat Seurasaaren ensimmäisiin tantsuihin kesällä 1958 . Tantsuiltoja järjestivät Suomen Naisten Liikuntaliiton aloitteesta eri kansantanssijärjestöt. Tilaisuuksia oli ensimmäisenä kesänä kolme, joista ryhmät vastasivat itsenäisesti. Visan lisäksi tanssi-iltoja Seurasaaressa pitivät Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ja Finlands Svenska Folkdansring. Illoissa esitettiin kansantanssia, ohjattiin yleisötanssitusta ja -leikitystä sekä yhteislaulua. Visan isännöimissä tantsuissa esiintyi myös Kirjanaisten kuoro.
Tantsut olivat niin suosittuja, että seuraavana vuonna niitä järjestettiin viidet. Mukaan liittyi myös Helsingin Jyry. Seurasaaren tantsuja seurasi kolmisen tuhatta katsojaa joka ilta. Juhannusvalkeilla lehtileikkeiden mukaan kävijöitä oli toistakymmentätuhatta. Jättiläismäinen poloneesi kuului jo tuolloin juhannuksen ohjelmaan.
1990-luvulle tultaessa Juhannusvalkeiden tanssituksesta vastasi useasti Tanhu-Ruha. Tanhu-Visa palasi Juhannusvalkeille vuonna 2000, kun latvialainen ryhmä oli Helsingissä tanssiryhmien vieraana ja heille piti löytää esiintymispaikka. Kun Juhannusvalkeilla oltiin, niin tietenkin ruhalaiset ja visalaiset osallistuivat yleisötanssitukseen. Muutama vuosi tämän jälkeen Visalaiset tanssittivat juhannuskävijöitä jo täysin omin voimin. Myöhemmin mukaan tuli juhannussalon nosto ja yleisön pyynnöstä laulu.
Juhannusyön poloneesi tuli mukaan, kun Seurasaarisäätiö yritti saada Kärriä Juhannusvalkeille vetämään huutokatrillin bändin tauolla. Syystä tai toisesta tämä ei onnistunut, ja säätiö päätti kääntyä Tanhu-Visan puoleen. Ehdotimme huutokatrillin sijaan poloneesia, jota on Tanhu-Visan kokoisella joukolla helpompi vetää ja hallita lähes tuhatta tanssijaa. Juhannusyön poloneesi onkin vakiintunut Juhlakentän ohjelmistoon.
Juhannusvalkeista on tullut monelle ryhmämme jäsenistä se ainoa oikea tapa viettää juhannusaattoa. Ja kesän kansantanssi-iltojen myötä Seurasaari on tullut enemmän kuin tutuksi kaikille meille Tanhu-Visalaisille.
Teemu Perheentupa
Tanhu-Visa ry:n puheenjohtaja