Seurasaari on avoinna joka päivä ja saareen on vapaa pääsy (poikkeuksena juhannusaatto, jolloin järjestetään pääsymaksullinen tapahtuma Seurasaaren juhannusvalkeat). Seurasaari on ihanteellinen paikka ulkoiluun, auringonpalvomiseen tai piknikille. Ihastuttavat kesyt sorsat, joutsenet, hanhet ja oravat toivottavat kävijän tervetulleeksi.
Seurasaareen pääsee keskustasta bussilla nro 24 (päätepysäkki Seurasaari) tai raitiovaunulla nro 4 (n. 10 min. kävelymatka Seurasaareen). Myös kaupunkipyörällä voi ajaa tänne (Seurasaari 091).
Huoltoajo ja Seurasaaren henkilökunnan pyöräily saaressa on sallittu. Seurasaaren sillan korkeus on 3,3 m ja hyötyleveys 4,3 m.
Taksit voivat ajaa saareen iltaisin klo 21-01 välisenä aikana. Invatakseilla on ajo saareen sallittu kaikkina aikoina.
Kansanpuisto
Helsingin kaupunki osti Meilahden tilaan kuuluneen Fölis-saaren 1880-luvulla, joka toimi lähinnä lehmien laidunmaana. Saaressa sijaitsi 1800-luvun alussa myös tiiliruukki, josta tuotettiin tiiliä muun muassa Nikolain kirkon, Helsingin yliopiston ja Valtioneuvoston linnan rakennustarpeiksi. Saarta ehdotettiin jaettavaksi huvilatonteiksi, mutta myös toisenlainen ehdotus saaren käytöstä tehtiin. Helsingin anniskeluosakeyhtiö halusi vuokrata alueen erityisesti työväestön virkistysalueeksi.
Hyväntekeväisyyteen tuottonsa ohjaava anniskeluyhtiö halusi tarjota työväestölle paikan, jossa harjoittaa tervehenkistä ja sopivasti säänneltyä ulkoilmaelämää sekä huolehtia ruoka- ja virvoitusjuomatarjoilusta. Anniskeluyhtiön toimesta saareen saatiin mm. kattava tieverkosto, höyrylaivalaituri, raittiusravintola, kaivoja, portaikkoja ja näköalapaikkoja sekä kaksi tanssilavaa. Rakennusten suunnittelijana toimi arkkitehti Frithiof Mieritz (1863–1916).
Anniskeluyhtiön ensimmäisiä rakennustehtäviä Seurasaaren kansanpuistoon oli höyrylaivalaiturin rakentaminen saaren luoteiskärkeen sekä odotussalin pystyttäminen rannalle. Vuonna 1890 valmistui Isännäntalo (Seurasaarisäätiön toimisto), jonka ensimmäisessä kerroksessa asui saarenvartija ja toisessa kerroksessa sijaitsi höyrylaivamatkustajien odotussali. Julkisivu sai näyttävyyttä puuleikkauksin koristellun päädyn ja kaksikerroksisen verannan kautta (sittemmin purettu).
Seurasaareen oli aikomus perustaa myös biologinen museo ja täytettyjä eläimiä alettiin sijoittaa Isännäntalon odotussaliin. Salin yhteyteen tehtiin lasivitriinillä erotettu biologinen museohuone, johon Salomo Wuorion maalausliike toteutti eri vuodenaikoja kuvaavan maisemamaalauksen. Suurelle kokoelmalle suunniteltiin myös omaa rakennusta, mutta monien eri vaiheiden jälkeen hanke raukesi vuonna 1907 ja kokoelmat päätyivät lopulta helsinkiläisiin kouluihin.
Ravintolalle löytyi paikka saaren keskeltä niityn reunalta kallion kupeesta. Rakennus edustaa muinaisskandinaavista tyyliä, jolle tyypillisiä elementtejä ovat muun muassa lohikäärmekoristeet katonharjalla ja pyöröhirren käyttö. Metsänvartijan talo sillan kupeessa on tyypiltään norjalainen aitta (stabbur). Tämän kaksikerroksisen puurakennuksen yläkerta on alakertaa leveämpi (rakennuksessa sijaitsee nykyään Kahvihuone Mieritz). Osloon suuntautuneella opintomatkalla oli vaikutuksensa siihen, että Mieritz sovelsi norjalaista tyyliä kaikkiin Seurasaaren rakennuksiin.
Seurasaaresta tuli näin kaupungin toinen kansanpuisto (ensimmäinen oli hieman aiemmin perustettu Korkeasaari). Seurasaaresta kehittyi nopeasti suosittu työväestön retkeilykohde, jonne saavuttin aluksi soutaen tai purjehtien, myöhemmin höyrylaivalla. Isännäntalon edustalla sijaitsee 1900-luvun alun asussa oleva meripelastusvaja, joka oli tarkoitettu ensisijaisesti hengenpelastukseen. Valkoinen, katoksellinen puusilta valmistui vuonna 1892, ja sen rakentamiseen voitiin käyttää vuoden 1890 myrskyn kaatamia puita.
Saaren alkupäässä sijaitsee kaksi kioskia, ulkomuseon lipunmyyntipisteenä toimiva kioski ja Siltakioski. Jälkimmäisen rakennutti aikoinaan August Ludvig Hartwall ja tämä ”Terveysvesi- ja limonadikioski” siirrettiin Seurasaareen Vauhtitien ja Eläintarhantien kulmasta 1960-luvulla. Saaren keskiosassa sijaitseva vihreä Olympia-kioski on peräisin vuodelta 1952, jolloin Helsingissä järjestettiin Olympialaiset. Seurasaari toimi silloin kilpailijoiden leirintäalueena. Juhlakentällä sijaitseva kioski palvelee asiakkaita ympärivuotisesti viikonloppuisin ja arkipyhisin.
Ulkomuseo
Seurasaaren ulkomuseon perustaminen oli professori Axel Olai Heikelin loppuelämän keskeinen hanke. Talonpoikaisrakennuksia alettiin siirtää Seurasaareen Suomen eri maakunnista vuonna 1909, ensimmäisenä Konginkankaalainen Niemelän torppa. Kolme vuotta aiemmin oli tulevaa museota varten ostettu Maalahdelta karjamaja. Heikelin aikana saareen siirrettiin vielä Karunan kirkko sekä pohjalaistalot Ivars ja Kurssi. Myöhemmin hankittuja rakennuksia olivat satakuntalainen Antin talo, karjalaistalo Pertinotsa, savolaistalo Selkämä ja kainuulaistalo Halla. Kahiluodon kartano Taivassalosta sekä Iisalmen maalaiskunnan pappila edustavat säätyläisrakennuksia. Viimeksi siirrettiin Savitaipaleen maalaiskaupan aitat vuonna 2002. Vuonna 1956 perustettu Seurasaarisäätiö tukee Seurasaaren ulkomuseon työtä. Seurasaaren ulkomuseo
Kuvia Seurasaaren ulkomuseosta
Uimala
Kansanpuiston länsirannan kallioille ja hiekkarannan viereen päätettiin rakentaa uimalaitos vuonna 1906. Rakennukset piirsi kansanpuiston saarenvalvoja Sten Anders Wallin. 1920-luvulta lähtien uimalassa saattoi harjoittaa aurinkokylpyjen lisäksi alastonkylpyjä. Naturistirantana toimivaan uimalaan rakennettiin omat aidatut osastot miehille ja naisille, jotka ovat käytössä edelleen. Uima-asua tarvitaan kesäaikaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, jolloin uimala on yhteiskäytössä. Myös avantouintia voi harrastaa Seurasaaren uimalassa.
Kesällä uimalaa ylläpitää Helsingin kaupunki ja talvikaudella Seurasaaren uimarit ry.
Kesäisin mereen voi pulahtaa myös Seurasaaren kallioiselta hiekkarannalta, joka löytyy uimalan vierestä.
Kyykkäkenttä
Seurasaaren kyykkäkenttä on ihanteellinen paikka kyykän peluulle, jossa tätä vanhaa karjalaista kyläpeliä on pelattu Karjalan Sivistysseuran kyykkäkerhon toimesta jo vuodesta 1951 saakka. Kenttä rakennettiin 1970-luvulla Juhlakentän viereen ja sen vieressä sijaitsevassa koristeellisessa kyykkäkopissa säilytetään pelivälineitä.
Kyykän ohjeet
Kyykän peluussa tarvitaan kaksi joukkuetta. Pienin joukkue voi olla 1+1, mutta suositeltava pelaajamäärä on 4-6 henkeä joukkuetta kohti. Pelissä heitetään kyykkää, joka on noin 10-12 cm:n pituinen ja 6-8 cm:n paksuinen. Pelivälineenä on lyöntisauva, joka on 75-85 cm:n pituinen ja 5-10 cm:n paksuinen.
Kiinnostuneet voivat tulla kokeilemaan peliä Seurasaareen. Ohjausta ja opastusta voi tiedustella Karjalan Sivistysseurasta. Seura myös lainaa välineitään kaupunkilaisille ja yhteisöille.
Seurasaaren vaiheita
1889 Arkkitehti Frithiof Mieritzin ehdotus För folket voittaa kansanpuiston suunnittelukilpailun. Kansanpuisto perustetaan Helsingin anniskeluosakeyhtiön toimesta Meilahden kartanon entiselle laidunmaalle.
Isännäntalo ja metsänvartijan talo
Laivamatkustajien odotustila (+biologinen museohuone 1896) ja höyrylaivalaituri
Kesäravintola ja saarta kiertävä kävelyreitti
Urheilukenttä (toimii nykyisin kyykkäkenttänä)
Polkupyörien säilytyskatos (purettu)
Kaksi tanssilavaa (purettu)
1892 Seurasaari yhdistetään mantereeseen. Valkoisen puusillan katokset ovat arkkitehti Frithiof Mieritzin käsialaa ja silta-arkut suunnitteli rautatieinsinööri August Granberg.
1906 Seurasaaren uimala (saarenkaitsija Sten Anders Wallin)
1909 Seurasaaren ulkomuseo perustetaan professori Axel Olai Heikelin toimesta
1928 Eestin tammi istutetaan Ravintolan läheiselle nurmikentälle
1954 Seurasaaren juhannusvalkeat järjestetään ensimmäisen kerran
1956 Seurasaarisäätiö perustetaan Ulkomuseon tukijärjestöksi
1957 Kesäravintolan kylkeen rakennetaan kahvila
1966 Vanhanmallinen puhelinkioski siirretään Seurasaareen (malli vuodelta 1912)
1969 Antin liiteripuhvetti avataan
1970-l. Seurasaaren siltaa levennetään, jotta pelastusautot voivat ajaa saareen
2004 Seurasaari saa asemakaavan
2009 Museoviraston konservointikeskuksen valmistuu. Rakennus voitti vuoden puupalkinnon
2009 Seurasaaren kansanpuisto täyttää 120 vuotta ja Seurasaaren ulkomuseo 100 vuotta
2010 Väliaikainen installaatio Kalevalakehto pystytetään saaren eteläkärkeen kansainvälisenä opiskelijahankkeena Travis Pricen ohjauksessa (purettu)
2011 Seurasaarisäätiö muuttaa entiseen isännäntaloon
2011 Metsänvartijantalo avataan kahvilana. Nimeksi annetaan Kahvihuone Mieritz kansanpuiston suunnitelleen arkkitehdin mukaan
2014 Salomo Wuorion maalausliikkeen vuonna 1896 tekemä maisemamaalaus biologisessa museohuoneessa konservoidaan
2017 Virolaislapset istuttavat tammen100-vuotiaalle Suomelle
Kirjallisuutta
Seurasaarta ja Meilahtea käsittelevää kirjallisuutta:
ANERO, EEVA 1993, Retki Vihermeilahdessa. Tampere.
EERIKÄINEN, TIINA 1988, Seurasaari – laidunmaasta perinnesaareksi.
HALLAN TERVAA, Hallan Ukon terva- ja tärpättitehdas. Hyrynsalmi, Löytöjoki. Restaurointiraportti 1997–2001. Helsinki 2002. (Vastaava toimittaja: Panu Nykänen)
HAVUMÄKI, ESKO 1960, Seurasaari. Helsinki.
HÄMÄLÄINEN, ALBERT 1925, Heikel, Axel Olai. (Nekrologo – sign.) A.H. – Suomen museo 32 (1925), s. 1–4.
HÄMÄLÄINEN, ALBERT 1926, Antin talo Säkylän korven kylässä. – Satakunta 6 (1926), s. 190–201.
HÄMÄLÄINEN, ALBERT 1929, Seurasaaren ulkomuseo 6. Helsinki 1929, 8:o. 35 s.
HÄMÄLÄINEN, ALBERT 1930, Mitä Seurasaaren ulkomuseossa on nähtävää ja opittavaa. – Opintotoveri 1930, s. 2–6.
HÄMÄLÄINEN, ALBERT 1930, Seurasaaren ulkomuseonhoitaja. Osmosta kansallinen museo. Helsinki 1930, s. 46-51.
ILMONEN, K. R. 1936, Kun Karunan kirkkoa kuljetettiin. – Uusi Suomi n:o 32 (1936).
JÄRVELÄ-HYNYNEN, RAIJA 1992, Seurasaari. Kuvakirja ulkomuseosta. The Open-Air Museum in Pictures. Vammala.
JÄRVELÄ-HYNYNEN, RAIJA 1996, The Seurasaari Open-Air Museum. Guide. Helsinki.
JÄRVELÄ-HYNYNEN, RAIJA 1997, Seurasaaren ulkomuseo. Opas. Helsinki.
KAUKONEN, T.-I. 1963, Seurasaaren ulkomuseon Savon talo. Kotiseutu 1963.
KEINÄNEN, TIMO 2004, Frithiof Mieritz, unohdettu arkkitehti. Teoksessa Rakkaudesta kaupunkiin. Riitta Nikulan juhlakirja. Taidehistoriallisia tutkimuksia 28. Jyväskylä 2004, s. 127–1142.
KNAPAS, MARJA TERTTU 1980, Korkeasaari ja Seurasaari. Helsinkiläisten ensimmäiset kansanpuistot. Karkkila.
KOKKO, ARVO 2003, Hallan ukko. Piirteitä maanviljelijä J. A. Heikkisen elämästä ja elämäntyöstä. 1939. 2. painos.
KOSKINEN, BERTTA 1957, Ensi kertaa Seurasaaressa. – Seurasaari n:o 2 (1957).
LEHTO, LEEVI, Elämää helsinkiläismetsissä. Helsingin kaupunginmetsänhoidon syntyhistoriaa. Helsingin kaupunginmuseo. Memoria 3. Helsinki.
LEINO-KAUKIAINEN, PIRJO 2005, Tuntematon sotilas Turkin sodassa. Sten Anders Wallin. SKS:n toimituksia 1041.
KUMELA, MARJUT Helsingin saarten historiaa. – Narinkka. Helsingin kaupunginmuseo 1977–1978. Helsinki 1979. Meilahden huvila-alue 1977, Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluviraston yleiskaavaosasto. Julkaisu YB:20/76.
MAKKONEN, HEIKKI ja MAKKONEN, ASKO 2009, Moisseinvaara. Sinikuusamain kylä. Kyläkirja entisen Suojärven pitäjän Moisseinvaraan kylästä ja kyläläisistä.
MÄKITALO, ERKKI Antin asukkaaksi. Seurasaaressa sijaitsevan Antin talon vaiheita. Moniste 1991. 139 s. Museoviraston käsikirjoitusarkisto.
MÄKITALO, ERKKI, Antintalo ja muu Mustakorpi. Moniste 216 s. Seurasaarisäätiön arkisto.
NIEMINEN, AILA (toim.) 2014, Seurasaaren kansanpuisto. Pienpainate.
NIEMINEN, AILA & TANELI, ESKOLA (toim.) 2016, Seurasaari. Puisto meren syleilyssä.
NIIRANEN, TIMO 1987, Axel Olai Heikel. Suomalaisen kansatieteen ja arkeologian tutkija. Snellman-instituutin julkaisuja 4.
PIETARINPOIKA, PEKKA Päivä provastin kansselissa. – Koitar IV 1885, s. 210–225. (Iisalmen pappilasta)
POHJAKALLIO, Lauri Seurasaaren ulkorakennusten saranat. Laud. 1974. Helsingin yliopisto. Kansatiede. 95 s., 139 valokuvaa.
POUKKA, PENTTI Kun hiihdettiin Seurasaareen. – Kukkiva asfaltti. Hiukan nostalginen albumi. Helsinki 2001, s. 65–67.
RÁCZ, ISTVÁN 1973, Seurasaari. (Teksti Niilo Valonen).
RINTA-PAAVOLA, HELENA Asumisesta Kurssin talossa 1870-luvulta nykyhetkeen. – Kyrönmaa 14 (1968), 147–162.
SEPPÄNEN, JOUKO Talviuinti Seurasaaressa. – Avanto 1 (1989), 14–16.
SEURASAARI puistohistoriallinen selvitys ja yleissuunnitelma. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 199:11. Laatinen Mariikka Manninen.
SPANKIE, MARJATTA Seurasaari. Museoalueen ulkopuoliset rakennukset. Helsingin kaupungin rakennusvirasto. Arkkitehtuuriosasto. 20.03.1998.
Urho Kekkosen Museo. Tamminiemi. (Teksti Heikki Hyvönen ja Sirkka Kopisto.) Helsinki 1990.
VAHTER, TYYNI Axel Olai Heikel. – Seurasaaren ulkomuseon perustaja. – Kotiseutu 1951. Helsinki
VALONEN, NIILO 1994, Suomen kansanrakennukset. Seurasaaren ulkomuseon rakennusten pohjalta. (Toimittanut ja osin täydentänyt Osmo Vuoristo.).
VILÉN, RIIKKA Seurasaarisäätiö ja Niilo Valonen. Pro gradu -työ. Helsingin yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitos / kansatiede. Marraskuu 2001.
VUORELA, TOIVO Axel Olai Heikel ja Seurasaaren ulkomuseo. Helsingin Sanomat 28.4 (nro 113) 1951.
VUORELA, TOIVO Seurasaaren rajakarjalainen talo. – Säästäjä 1 (1941), s. 4–6.
Seurasaaren ulkomuseon perustajan, Axel Olai Heikein, kirjoituksia (valikoima)
HEIKEL, A.O. ”Fäbodar” i Malax. (Byggnader af fornnordisk typ). – Suomen museo – Finskt Museum XI. Helsinki – Helsingfors 1904.
HEIKEL, A.O. Friluftmuseet på Fölisön. – Huvudstadsbladet n:o 39, 41, 1910.
HEIKEL, A.O. Friluftmuseet på Fölisön. – Eripainos (1910). Helsinki. HEIKEL, A.O. Piirteitä Niemelän torpanvaiheista. – Kotiseutu II (1911). Helsinki.
HEIKEL. A.O. Alkutoimia. – Seurasaaren ulkomuseo 1 (1912). Helsinki.
HEIKEL. A.O. Niemelän torppa Konginkankaalla ja Seurasaarella. – Seurasaaren ulkomuseo 2 (1912). Helsinki.
HEIKEL, A.O. Friluftmuseet på Fölisön. – Finskt Museum XIX. Helsinkfors.
HEIKEL, A.O. Kirkkoveneitä hakemassa. – Kyläkirjaston kuvalehti A 35. 1912.
HEIKEL, A.O. Karunan kirkon muutto Seurasaarelle. Vuosikertomus. Helsinki. 1913.
HEIKEL, A.O. Karuna kyrkas flyttning. – Finskt Museum XX. Helsingfors 1913.
HEIKEL, A.O. Maalahtelainen karjamaja, ekkeröläinen postipursi, ahvenanmaalainen juhannussalko, Karunan kirkko, paltamolainen tervavene, inarilainen lappalaisteltta, Florinin huvimaja. – Seurasaaren ulkomuseo 3 (1913). Helsinki.
HEIKEL, A.O. Svenska Österbotten på Fölisön. – Hembygden 4. Helsinfors 1913.
HEIKEL, A.O. Niemelän rakennukset Konginkankaalla ja Seurasaarella – Niemelä byggnaderna i Konginkangas och på Fölisön. – Seurasaaren ulkomuseo 4 – Friluftsmuseet på Fölisön 4. Helsinki – Helsingfors 1914.
HEIKEL, A.O. Ivarsin talo ja keisarinkamari Närpiössä. Kartanolta kartanolle I. – Otava n:o 1, 1917.
HEIKEL, A.O. Två byggnader å Ivars hemman i Närpes. – Finskt Museum XXIV. Helsingfors 1917.
HEIKEL, A.O. Aleksis Kiven tupa, tuulimylly Punkalaitumelta, Karjalan tuvat Kaukolassa, paja Espoosta, tallirakennus Kaivopuistosta Helsingissä. – Seurasaaren ulkomuseo 5. Helsinki 1919.
HEIKEL, A.O. Seurasaaren ulkomuseo. Piirteitä alkuvaiheista ja laajentamissuunnitelmasta. Kalevalaseuran vuosikirja 1, Helsinki 1921, 113-122.
HEIKEL, A.O. Karunan kirkko. – Seurasaaren ulkomuseo 6. Helsinki 1922.
